7.10.2015
Tutustuimme Peter Vlemmix- Panopticon privacy- dokumenttiin sinun yksityisyydestäsi. Samalla meidän piti miettiä, mitä tietoja meistä jää tietoverkkoihin, kun liikumme siellä.
Dokumentissa mietittiin mitä kaikkea tietoa meistä löytyy internetissä. Monet kertoivat, ettei heillä ole mitään salattavaa esimerkiksi heidän maansa hallitukselta, eivätkä he ole huolissaan mitä tietoja heistä käsitellään. Dokumentin tekijä Peter Vlemmix aikoi ottaa selvää mitä tietoa valtio meistä tietää, miten meitä seurataan ja pitäisikö meidän olla huolissamme siitä.
Heti alussa minua alkoi hämmästyttää laite, jota käytettiin viinakaupassa. Ihmettelin, että minkä ihmeen takia tuollaista laitetta tarvitaan hyväksymään kaupassa asioivan henkilön ikä ja avaamalla kassan. Kyseinen laite ottaa asiakkaasta kuvan, mutta poistaa sen myöhemmin. Laitetta ei siis pysty esimerkiksi käyttämään rikoksen selvittelyissä, koska ihmisen yksityisyyttä suojataan poistamalla kuvat. Helpotus. En haluaisi, että minusta säilytettäisiin tietoja jossain koneella ja katsottaisiin kuinka monta kaljaa olen ostanut. Ei sillä, että kyseinen asia minua haittaisi, mutta jollain tapaa vieroksun kovasti kyseisen laitteen käyttöä. Nopeuttaa, helpottaa ja tekee kaupassa käynnistä turvallista, mutta onko se välttämätöntä? Kyseisen laitteen keksijä kertoikin, että jos jokainen persoonallinen informaatio talletettaisiin, tulisi siitä pikkuhiljaa suurikin pommi kyseistä firmaa kohtaan. Jos joku pääsisi kyseisiin tietoihin käsiksi, olisi yritys hädässä.
Seuraavaksi kynnyksenä oli raitiovaunussa käytettävä kasvojen tunnistusmekanismi. Turvallisuutta kyllä, mutta kuten itse Peter kysyi: "Eikö ole outoa, että ihmisten kasvoja tallennetaan ilman heidän tietämystään?" Vanhana tapana kaikki asiakkaat voisi tarkistaa vain pyytämällä heidän lippuaan esille, kuten Peter ehdottaa. Jostain syystä tällaiset järjestelyt tuntuvat itselleni oudoilta, koska en ole tuollaiseen tottunut ja vastaan ei ole tällaisia tilanteita tullut. Kamerat luovat turvallisuutta yleisillä paikoilla ja ovat varmasti hyvä lisä käytettäväksi junissa, raitiovaunuissa, linja-autoissa yms. mutta jokin tällaisessa käytännössä itseäni oudoksuttaa.
Meistä kaikista kerätään tietoa, mitä teemme onlinessa, kenelle soitamme ja mitä olemme tehneet. Kyseisiä tietoja pidetään tallessa 6 kuukautta, jotta niitä voidaan käyttää, jos rikos tapahtuu. Hollannissa kameroiden käyttö ja niiden seuraaminen tuntuu olevan joka päiväistä, normaalia toimintaa. Kameroilla seurataan ihan moottoritiellä tapahtuvaa liikennettä, tunnistetaan rekisterinumerosta auton omistaja ja tietoa voidaan käyttää rikosten tutkimiseen. Tämä auttaa todella paljon rikosten selvittämisessä, mutta entä jos sinä et tee rikosta? Sinusta silti tallennetaan tietoa, missä olet kulkenut ja mihin mennyt. Meidän käyttäytymistämme säädellään kameroilla ja kuinka meistä kerätään tietoa. Tuntuu kuin olisimme vankilassa.
Meistä oleva tieto on nykyään helppo tallentaa. Data ei maksa paljoa mitään, sen tallentaminen, lähettäminen ja säilyttäminen on halpaa. Sen takia monet yritykset pitävät datan tallessa, koska heillä ei ole ongelmia sen säilytystilan kanssa. Mitä tapahtuu, kun tätä käyttämätöntä dataa ruvetaankin käyttämään? Mihin meidän tietojamme voisi käyttää, kuinka yritykset estävät tämän tapahtuvasta ja osaavat korjata vahingot? Tuntuu, että meidän tietomme ja identiteettimme on pelkkä paperilappu, jota voi heitellä, repiä, tahria ja lähettää niin monelle muulle kuin sielu sietää. Jopa sähköposti-palveluiden tarjoajat seuraavat ja lukevat meidän sähköpostimme, jonka avulla meille ehdotetaan erilaisia mainoksia. Aika pelottavaa, vai mitä?
Jo yhden suuren yhtiön tai yrityksen tekemä virhe voi paljastaa monien miljoonien ihmisten herkätkin tiedot hakkereille ja rikollisjärjestöille, jotka hyötyvät jotain kautta meidän tiedoistamme. Yhtäkkiä yhden yhtiön tekemä virhe tekee Microsoft Updatesta vaarallisen, joka aiheutti suuren kritiikin. Ja en ihmettele, jos yhtiön tehtävänä on lisätä turvallisuutta ja tarjota sitä asiakkailleen, miksi heidän turvallisuutensa petti ja miksi asia jätettiin salaisuudeksi?
Valvontakameroiden lisäämään turvallisuutta on vaikea arvioida. Aina voidaan lisätä enemmän kameroita, mutta kuinka paljon ne auttavat ja kuinka hyvin meidän yksityisyytemme pysyy? Dokumentissa esille tulee se, että kameroiden toimivuudesta ei ole varmaa tietoa ja silti, lisäämme niitä. Turvallisuuden tunne luodaan sillä, että meitä seurataan. Hollannissa tilastot kuitenkin kertovat, että vuosien aikana rikollisuus on vähentynyt. Kamerat ovat siis tehneet tehtävänsä? Ei, väkivalta on todellisuudessa pysynyt samana, mutta meille luodaan kuva turvallisuudesta. Pelkäämme, mutta saamme turvallisuutta antamalla oman yksityisyytemme pois.
Systeemiä on kuitenkin jopa liiankin helppoa huijata. Brenno de Winter, tutkiva journalisti kutsuttiin poliisiasemalle. Kyseessä ei ollut pieni ongelma, vaan jopa 6 vuotta vankeutta. Brenno tutki Hollantilaista OV-chiipkaartia, eli OV-korttia, jota käytetään joukkoliikenteessä. Hän löysi, että kyseiselle kortille voi ladata itse biljoona dollaria. Hän matkusti kolme viikkoa käyttäen itse ladattua korttia, eikä hän jäänyt kiinni. Lopulta kortin käyttöä alettiin epäillä ja viisi poliisia tutki Brennon tapausta viiden kuukauden ajan. Brennoa ei kuitenkaan pidätetty, koska hänellä oli tarpeeksi paljon informaatiota ja tietoa kyseisestä kortista ja sen kompastuskivistä.
Dokumentissa tulee hyvin esille myös se, että yhtiöt keräävät meidän Internet-selailustamme tietoa. Luulisin, että suurin osa tietää Googlen tallentavan meistä tietoa. Google tarjoaa mainoksia tehtyjen hakusanojen perusteella. Google myy meidän tietoamme, Android- ja IOS-puhelimien sovellukset seuraavat meitä, tarjoavat mainoksia jne. Tämä ei yhtään yllätä ainakaan itseäni, koska yhtiöiden ja yrityksien pitää tehdä jotenkin rahaa. Mainostulot ovat suurin tekijä heidän tuloistaan.
Lopussa dokumenttia puhuttiin piratismista ja laittomasta lataamisesta. ACTA (Anti-Counterfeiting Trade agreement) oli eräs ehdotettu kansainvälinen, väärentämisvastainen kauppasopimus immateriaalioikeuksien standardisoinniksi osallistuvien maiden välille. Kyseisen sopimuksen tarkoituksena oli ehkäistä väärennettyjen tuotteiden sekä tekijänoikeuksia loukkaavan materiaalin levitystä sopimusmaissa. Sisällöllisesti sopimus on laaja ja kattaa keinoja muun muassa väärennettyjä tuotteita, geneerisiä lääkkeitä sekä Internet-piratismia vastaan. (
Lähde)
ACTA olisi ollut todella suuri riski yksityisyyden suojaamiselle. Ajatuksena ACTA oli hyvä ja ehkä toimivakin, mutta se ei olisi kattanut 100 % yksityisyyttä ja ihmisoikeutta.
Piratismia vastaan käydään jatkuvaa taistelua ja erilaisia sivustoja on laitettu alas. Esimerkiksi Megaupload lakkautettiin vuonna 2012 ja PirateBay on Suomessa Elisa internetoperaattorin eston alaisena vuodesta 2012 lähtien.
Mitä tietoja minusta jää tietoverkkoihin? Käytän Googlen palveluista yleisesti hakukonetta, sähköpostia, Youtubea, Bloggeria jne. Google kerää varmasti minun tekemiäni hakutietoja, katselee sähköpostejani ja miksei vaikka lukisi näitä blogimerkintöjä? Ei sillä, että se haittaisi, mutta jotenkin oman yksityisyyden kadottaminen tuntuu tympeältä. En pysty paljoa sitä säätelemään ja toisaalta ymmärrän sen. Rikollisuuden vähentäminen ja kyseisten rikollisten seuraaminen on tärkeää, joten miksipä Google ei katsoisi jos joku tekee jotain epäilyttävää.
Käytän useita erilaisia bonuskortteja, Visa-kortteja ja jäsenkortteja. Kyseiset kortit varmasti keräävät tietoa ostoksistani ja ehdottavat niiden kautta erilaisia mainoksia. Luulisin, että minun tiedot löytyy monista eri paikoista, rekistereistä ja dokumenteista.
Itselläni ei ole myöskään mitään kriittistä piilotettavaa, mutta en kuitenkaan halua että minun omia tietojani käsitellään ja levitellään ympäriinsä. Totta puhuakseni minulla on piilotettavaa, koska haluan suojata oman yksityisyyteni, eikä siihen sisälly mitään "epäilyttävää". Onhan minulla kuitenkin omassa kämpissä ihan verhotkin. Kuka ei haluaisi suojata itseään naapureiden katseilta?
Dokumentti avasi hyvin kuinka yksityisyyttämme suojataan ja levitetään. Kamerat ovat hyvä lisä turvallisuudelle, mutta niiden avulla rikotaan paljon yksityisyyden suojaa. Erilaisia "turvallisia" tietokantoja on helppo hakkeroida ja viedä käyttämätöntä dataa omiin tarkoituksiin. Tietoa voidaan käyttää sinua vastaan, kuitenkaan tietämättä miten, milloin ja kuinka.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Artikkeli aiheesta: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/tietoturva-asiantuntija-verkossa-on-niukasti-yksityisyytta/
Suomen kuvalehdessä oli artikkeli tietoturva-asiantuntijan haastattelusta, jossa F-Secure-tietoturvayhtiön tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen kommentoi, että verkossa on niukasti yksityisyyttä. Tiedustelupalvelu NSA:lla oli vuototietojen mukaan pääsy suurimpien nettiyhtiöiden, kuten Googlen, Applen ja Microsoftin palvelimille. Yhtiöt keräävät tietoja myös suomalaisista käyttäjistä. Hyppönen kertoo, että omasta yksityisyydestä on tingittävä, jos tuotteesta ei maksa rahaa. "Joko myyt yksityisyytesi mainostajille suoraan tai sitten epäsuorasti mahdollistat tietojesi päätymisen helposti vieraiden valtioiden tiedustelun käsiin."
Nettikäyttäjien yksityisyyden suoja vaikuttaa erittäin huonolta, koska suosituimmat palvelut ovat Yhdysvalloissa ja siellä lainsäädäntö takaa viranomaisille helpon pääsyn ulkomaisten ihmisten tietoihin. Myös Suomen turvallisuusviranomaiset tarkkailevat nettiliikennettä, poliisi kuuntelee puheluita ja seuraa verkkoliikennettä. Mutta ainoastaan vain yksittäisissä tapauksissa ja oikeuden päätöksellä. Tämä on eri asia, kuin Yhdysvaltain laaja ja kattava seuranta. Omaa käyttäytymistään tietoliikenteessä Hyppönen ei ole kuitenkaan tehnyt, koska jo aiemmin hän oli tiennyt meitä seurattavan.
